Tarinoita Vartiosaaresta

Stupa nimeltä Vartiosaari

Joutsenet kiersivät saarta toiseen suuntaan. Kohtasimme puolimatkassa.
Suomessa on monta hienoa paikkaa. Mutta jos hienoin yksittäinen neliökilometri pitäisi nimetä, olisi vahva ehdokas Helsingin Vartiosaari.
Luontotyyppien moninaisuus, topografian vaihtelevuus, maisemallinen tasapainoisuus, rakennusperinnön rikkaus ja eheys, yleishumaanit ihmistoiminnot, sijainti suhteessa pääkaupunkiin, vuodenaikaiskiertoon mukautunut asutuskulttuuri, rauha, hedelmällinen perifeerisyys, kompaktius, polkureitistön selkeys, tervehdyttävyys, näköalat – kaikki nämä painavat perusteiden vaakakupissa eikä luettelo ole silti tyhjentävä.
Marraskuisen sunnuntain lyhyenä valoisana aikana kiersimme Vartiosaaren vesitse. Verkkainen venekierros tapahtui myötäpäivään, sillä Vartiosaari toi mieleen stupan, ja niin stupia kunnioitetaan.
Stupa on buddhalaisessa kulttuuripiirissä esiintyvä yleensä kupolimainen rakennustyyppi. Eri osineen se symboloi universumin viittä elementtiä: maata, vettä, ilmaa, tulta ja avaruutta (tilaa); näitä harmonisena ja moniulotteisena kokonaisuutena. Kaikkien stupien sisällä on kallisarvoisiksi miellettyjä objekteja, kuten siunattuja patsaita tai pyhäinjäännöksiä. Kiertämällä stupaa myötäpäivään katsotaan saatavan suurta hengellistä ansiota. Vastaavasti stupan tuhoamisen sanotaan olevan äärimmäisen haitallinen teko, suuren onnettomuuden aihe.
Aasiassa myös pyhiä vuoria ja jokia kierretään niin, että ne jäävät kulkijan oikealle puolelle. Suomessa näin tiedetään kierretyn tapionpöytiä. Miksipä käytäntö ei siis sopisi saarihelmellekin.

Kierros on alkanut. Vartiosaaren koillispuolta Marjaniemen suunnasta nähtynä. Etuvasemmalla aukeaa Ramsinsalmi.

Vartiosaaren koillisnipukassa on kanoottien ja muiden pienveneiden rantautumiseen hyvin sopiva sorapohjainen poukama.

Metsän ikkunasta vilahtaa arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema Tirrebon huvila 1890-luvulta.

Etelärantaa.

Lounaisrannalla häämöttää Sunnanvikin kartanomainen huvila.

Reposalmen yhteysvenelaituri.

Kaisankallioksi kutsuttu vuori on vastapäätä Laajasalon Yliskylää.

Kierros jatkuu…

… ja lyhyeksi hetkeksi talviaurinko valaisee maiseman. Villa Draknäs heijastuu tyyneen Reposalmeen.

Reposalmessa on pieni Kanasaari.

Ohitse lipuu valkea Stenkulla 1890-luvulta.

Pohjoinen kylänlahti on Helsingin saariston suojaisimpia vesialueita.

Ollaan Jatasalmessa. Noin viiden kilometrin kierros on päättymässä.

Myös Kaislikko-huvila on 1890-luvulta. Huvilavyö kulkee rannoilla, mutta sisäosiltaan saari on metsää, jota vain kapea viljelyslaakso halkoo.

Allekirjoittaneella oli hyvä ystävä Christophe Olden-Stegmann (1922-2012). Hän oli todellinen kosmpoliitti, joka aikoinaan pakeni eriävine mielipiteineen Saksan kansallissosialistista hallintoa Etelä-Amerikkaan ja sittemmin työskenteli muun muassa parikymmentä vuotta venäläisen prinssin adjutanttina Pariisissa. Tämä ajatonta sivistystä huokuva runouden siteeraaja ja japanilaisen kyudo-jousiammunnan harjoittaja oli nähnyt maat ja mannut, oli reppuselkäreissaaja vielä kahdeksankymppisenä. Kun retkeilimme kymmenisen vuotta sitten Vartiosaaressa, hän yhtäkkiä pysähtyi kesken kierroksemme ja kostuvin silmin sanoi, että paikka oli lumoavimpia mitä hän oli milloinkaan kokenut. Olkoon tämä marraskuinen kierros siis omistettu myös hänen muistolleen.

Lumettomana uutenavuotena 2009 kuljimme Vartiosaaren sisäosia:
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/01/vartiosaaren-uusi-vuosi-kelirikon-kuvia.html

Vartiosaari on mukana Vuoden luontokirjaksi valitussa Jarmo Niemisen teoksessa Aarresaaret – Helsingin saariston uskomaton luonto (Gummerus). WWF:n nyt 37. kertaa myöntämä tunnustuspalkinto julkistettiin tänään 24.11.2014.