Vartiosaaren Edit (18.5.2026-19.9.2021)

Kukapa ei olisi Helsingin Vartiosaaressa käydessään pysähtynyt ihmettelemään kahden suuren tammen varjostamaa piparkakkutalomaista suloista taloa kauniin puutarhan ympäröimänä. Monen kamera on myös ikuistanut tuon satumaisen näyn.

Moni saaressa vieraillut on myös tavannut talossa asuneen pienen hymyilevän vanhan naisen ahertamassa pihamaalla: kuopsuttamassa kukkarivistöjä kuntoon tai touhuamassa marjapensaissa. Hänellä oli aina aikaa ohjata eksyneitä ja kertoa tarinoita saaren ihmeellisestä menneisyydestä. Nyt hän on poissa, Edit Grön. Hän menehtyi syyskuun 19. päivä 95-vuotiaana mantereella hoivakodissa.

Editin vanhemmat olivat molemmat hämäläisiä. Molempien tiet olivat johtaneet Helsinkiin työn perässä, jossa heidän tiensä kohtasivat ja he suuntasivat erinäisten mutkien kautta 20-luvulla Vartiosaareen. Saaressa Editin isä teki töitä kirvesmiehenä ja oli mukana rakentamassa myös saareen monia rakennuksia. Yksi näistä rakennuksista on vuonna 1924 rakennettu Editin kotitalo.

Editin äiti oli piikomassa saaren huviloissa kesäaikaan. Pellot tuottivat syötävää ja meri tarjosi särvintä. Saaren talleilta noudettiin maitoa ja kananmunia. Saaressa oltiin melko omavaraisia.

Vartiosaari oli siihen aikaan kaukana kaupungista. Kun Editin oli aika syntyä toukokuussa 1926, souti isä viimeisillä olleen vaimonsa Kauppatorin rantaan kilometrien päähän ja jätti hänet sukulaisen hoteisiin vietäväksi silloin Neitsytpolulla sijainneelle Naistenklinikalle.

Edit tuotiin saareen kolmiviikkoisena ja siellä hän asui, samassa talossa, siitä eteenpäin lähes koko elämänsä.

Editin lapsuudessa saari puhkesi elämään kesäisin: rikkaat tavallisimmin ruotsinkieliset kaupunkilaiset muuttivat palvelijoineen saareen rakennettuihin kauniisiin pitsihuviloihin kesänviettoon. Vartiosaari kuului höyrylaivan reitille, jolloin saaren lomanviettäjät pääsivät tarvittaessa huviloiltaan käymään kaupungissa. Osa kaupunkilaisista kävi jopa kesäaikaan töissä keskustassa saaresta käsin.

Rikkaiden kaupunkilaisten mukana tuli suuri palveluskunta, ja myös saarelaiset toimivat monissa huviloiden töissä.

Tätä kaikkea Edit sai katsella ja ihmetellä kasvaessaan viisilapsisessa perheessä.

Syksyn koittaessa elämä saaressa muuttui kaupunkilaisten lähtiessä palveluskuntineen ja saaren tyhjentyessä. Saareen jäivät siellä ympäri vuoden asuneet muutamat perheet, joiden elanto oli saaren pelloissa, metsissä ja meressä.

Koulua Edit kävi Herttoniemessä. Hän oli kouluun tullessaan muita luokkatovereitaan edellä, sillä hän oli oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana isoveljien opastamana. Niinpä kansakoulun ensimmäinen luokka vaihtui nopeasti toiseen. Erityisesti tietokirjallisuuden lukeminen jäikin tärkeäksi elinikäiseksi harrastukseksi.

Harmikseen Editin näkö ei ollut hyvä, ja hän joutui käyttämään silmälaseja jo lapsena. Se oli siihen aikaan asia, josta koulussa kiusattiin.

Tuli sota. Editin isä ei joutunut rintamalle, vaan oli valmistamassa ajoneuvojen varaosia Vartiosaaressa sijainneessa pienessä tehtaassa. Edit jäi isän kanssa saareen hoitamaan kotitöitä ja puutarhaa sekä toimimaan pikku-Lottana muun perheen muutettua kauemmas pommituksista.

Koulun päätyttyä Edit aloitti opinnot kauppakoulussa. Opintojen rahoituksen hän järjesti työskentelemällä ulkoministeriössä.

Koska elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, joutui Edit jättämään opinnot kesken ja jäi asumaan mantereelle. Syy selvisi, kun Edit muutti takaisin saareen kotitaloonsa kaksivuotias tyttö kainalossaan. Siihen aikaan yksinhuoltajuus oli hyvin tuomittavaa ja leimaavaa. Voimme vain kuvitella, mitä kaikkea Edit joutui kestämään järjestäessään lapsensa ja omaa elämäänsä.

Edit ei luovuttanut. Hän pääsi aluksi silloin vielä osittain Helsingissä toimineelle Kone Oy:lle ja sieltä Helsingin yliopistolliseen sairaalaan palkanlaskentaan – sitä työtä hän teki eläkkeelle saakka ja jopa useita kuukausia eläkkeelle siirryttyään. Hän oli pidetty ja luotettava työntekijä.

Sodan jälkeen Vartiosaareen perustettiin Alkon henkilökunnalle lomakeskus ja myöhemmin Elannon henkilökunnan lasten kesäsiirtola. Saari täyttyi kesän koittaessa ihmisistä ja tapahtumia riitti: loman viettäjille järjestettiin juhlia ja tansseja sekä näytettiin elokuvia. Editin tytär sai kasvaa kesäisin elämää täynnä olleessa saaressa.

Nyttemmin saari on 90-prosenttisesti kaupungin omistuksessa, ja moni kiinteistö on vuokrattu järjestöjen kesäkäyttöön.

Vuosikymmenten saatossa saaren idylli on ollut monia kertoja uhattuna. Milloin saareen on suunniteltu saarta halkaiseva moottoritie, milloin metroasema tai jopa 9000 asukkaan kaupunginosa. Nämä kaikki ovat olleet Editille kauhistuksia. Hänelle saari oli luonnon ja rauhan tyyssija.

Kun Editin tytär muutti kasvettuaan omilleen, jäi Edit kotitaloonsa vanhempiensa avuksi. Vanhempien kuoltua Edit jäi taloon yksin vaalimaan vanhempiensa kotitilaa sisarusten auttaessa tarvittaessa. Eläkkeellä ollessaan Edit panosti entistä enemmän talon puutarhaan. Hän seurasi tarkkaan vuoden kiertoa saaren luonnossa sekä havainnoi lintuja ja kasveja.

Vartiosaari oli Editille maailman tärkein paikka ja elämän tukipiste. Sinne hän kaipasi, kun joutui joitain kertoja iän karttuessa saaresta sairaalaan.

Kerran kelirikkoaikaan Edit kaatui puutarhassaan. Hänet haettiin pelastushelikopterilla, sillä jää ei kantanut ambulanssimiehiä. – Oli se komea mies, Edit totesi jälkeenpäin nauraen, kun häneltä kysyttiin, miltä tuntui nousta vaijerin päässä olevan pintapelastajan sylissä yläilmoihin.  Editin oivasta huumorintajusta kertoo se, että kun häneltä kysyttiin, miten hän aikoo jatkossa päästä sairaalaan vastaavan tapaturman sattuessa, hän tokaisi: – Sukellusveneessä en olekaan vielä ollut.

Muutama vuosi sitten Edit joutui jättämään saaren lopullisesti siirryttyään palvelukotiin. Vaikka Edit lähti Vartiosaaresta, Vartiosaari ei lähtenyt Editistä. Hänen elämänsä täyttyi saareen liittyvistä muistoista, joita hän eli uudelleen ja uudelleen.

Nyt Edit on lähtenyt sateenkaarisillalle. Vaikka Edit lähti, hän jäi monen ihmisen muistoihin. Hänen tarinansa elävät Vartiosaaressa edelleen ja hänen elämänsä on osa saaren historiaa.

Moni Vartiosaaren ystävä ja asukas jäi kaipaamaan Editiä. Miten tyytyväinen hän olisikaan, jos olisi ennättänyt kuulla, että Helsingin kaupunki päätti kuluneen syyskuun lopussa pelastaa Vartiosaaren kaupunkilaisten virkistysalueeksi.

 

Vartiosaaren asukkaat ja Vartiosaari-seura ry:n jäsenet

Helsingin sanomat muisti Editiä Kimmo Oksasen laatimassa uutisessa ja julkaisemalla lähetetyn muistokirjoituksen