Long Play -verkkojulkaisun päätoimittaja Ilkka Karisto kiinnitti 2.12.2022 perjantaikirjeessään huomiota muun ohella Helsingin sanomien hämmennystä herättäneeseen uutisointiin Vartiosaaren osayleiskaavaluonnoksen tulosta kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Perjantaikirje kertoo Tuija Siltamäen pitkästä jutusta Puhdistus ja pohtii toimittajien taipumusta nostaa erityisesti otsikoihin yksittäisiä äärimielipiteitä.
Perjantaikirjeen painopiste on uutisointi Sörnäisistä, mutta Vartiosaaren osayleiskaavan uutisointi saa myös osansa:
”Kun juttu oli valmis ja lähdössä taittoon, silmiini osui uutinen Itä-Helsingissä sijaitsevaan Vartiosaareen suunnitellusta sillasta. Tähän asti Vartiosaareen on päässyt vain veneellä. Saaressa on 50 kesähuvilaa. Helsingin Sanomat oli nostanut otsikkoon pelot siitä, että silta houkuttelisi Vartiosaareen alkoholisteja. ”Silta mahdollistaisi myös alkoholistien ja narkomaanien epätoivotun leiriytymisen ja ongelmat”, lehti siteerasi kommenttia, joka oli poimittu kaupunkiympäristölautakunnan papereista.
Ensireaktioni oli tyrmistys. Siis ihan oikeastiko ihmiset ajattelevat, että päihdeongelmaiset lähtisivät joukolla vaeltamaan kohti Vartiosaaren syrjäisiä metsiä, kun kuulevat, että sinne on avattu siltayhteys? Tyrmistykseni kuitenkin laantui nopeasti, kun kaivoin esiin kaupunkiympäristölautakunnan vuorovaikutusraportin ja luin asukkaiden ja erilaisten yhdistysten kommentit Vartiosaaren kaavoitussuunnitelmista. Hesarin siteeraama lause oli ainoa, jossa puhuttiin päihteidenkäyttäjistä. Sen oli kirjoittanut eräs yksityishenkilö nimettömänä. Parissa muussa kommentissa esitettiin huoli ilkivallasta ja häiriökäyttäytymisestä, mutta muuten esiin oli nostettu aivan muita asioita, kuten saaren herkkä luonto ja huviloiden rakennushistoriallinen arvo. Otsikon väite – Sillan pelätään tuovan ”alkoholistien epätoivottua leiriytymistä” Vartiosaareen Helsingissä – alkoi tuntua liioittelevalta. Yhden ihmisen näkemys oli monistunut kaupunkilaisten kollektiiviseksi peloksi.
Jos en olisi sattunut juuri editoimaan päihdepolitiikkaa ja nimby-ilmiötä käsittelevää juttua tai päiväni olisi ollut hiukan kiireisempi, en todellakaan olisi alkanut vapaaehtoisesti lukea kaupunkiympäristölautakunnan asiakirjoja. Olisin muodostanut mielipiteeni Hesarin otsikon ja uutiskärjen perusteella. Pahimmassa tapauksessa olisin sitten kulkenut ympäriinsä paheksumassa, kuinka ahdasmielisiä Vartiosaari-aktiivit ovat.
Toimituksissa on tietysti suuri houkutus nostaa framille kaikkein kärjekkäimpiä kansalaismielipiteitä, koska niistä saa vetävimmät otsikot. Sillä tiellä ajautuu kuitenkin helposti kaltevalle pinnalle: jos juttuihin valikoidaan aina vain kaikkein äänekkäimpien tai kiukkuisimpien ihmisten kommentteja, ne alkavat helposti muodostua suuren yleisön silmissä ”yleiseksi mielipiteeksi”. Voi käydä niinkin, että näin muodostuneet stereotypiat alkavat ohjailla päätöksentekoa.”
Koko Perjantaikirjeen voit lukea tästä linkistä