{"id":39,"date":"2014-09-25T10:17:23","date_gmt":"2014-09-25T10:17:23","guid":{"rendered":"http:\/\/www.vartiosaari.fi\/kehitys\/?page_id=39"},"modified":"2024-12-04T10:43:02","modified_gmt":"2024-12-04T08:43:02","slug":"tarinoita-vartiosaaresta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/tarinoita-vartiosaaresta\/","title":{"rendered":"Tarinoita Vartiosaaresta"},"content":{"rendered":"

Vartiosaaren kaavoituksesta \u2013 t\u00f6\u00f6l\u00f6l\u00e4inen tutkija pohtii taidetta ja tiedett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6politiikassa<\/h1>\n

Eeva Berglund<\/p>\n

N\u00e4in marraskuussa t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani aurinkolautta Vartiosaareen on talviteloilla. Mutta Vartiosaareen p\u00e4\u00e4see ilman lautturiakin, mielikuvissa vaikka kirjoitusten siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/figure>\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 kun olin tutustumassa Vartiosaareen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Talli. Kuva EB.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4dyin itse kirjoittamaan akateemisia tekstej\u00e4 Vartiosaaressa koettuani saarella j\u00e4rjestetyn vuoden 2014 Pikseli\u00e4hkyn festivaalin ja autettuani vuonna 2017 saarella pidetyn kansainv\u00e4lisen taidesymposiumin j\u00e4rjestelyiss\u00e4. (Vanhin n\u00e4ist\u00e4 artikkeleista, vuodelta 2019, kirjoitettu yhdess\u00e4 Guy Julierin kanssa, on avoimesti luettavissa ja l\u00f6ytyy\u00a0t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>).<\/p>\n

Vartiosaaren kaavoituskiistan ymp\u00e4rill\u00e4 oli jotain j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ensinn\u00e4kin koin, ett\u00e4 Vartiosaaressa, Helsingin kaupungin rajojen sis\u00e4ll\u00e4, luonto oli jopa r\u00f6yhke\u00e4n prameilevaa. Se pisti ajattelemaan uudella tavalla. Puhuin asiasta useille tutkijakollegoille, joihin t\u00f6rm\u00e4sin opettaessani antropologian ja yhteiskunnallisen ymp\u00e4rist\u00f6tutkimuksen v\u00e4limaastossa. Kehotuksesta jalostin ajatukseni kolmeksi englanninkieliseksi artikkeliksi ja sittemmin t\u00e4ksi k\u00e4\u00e4nn\u00f6kseksi.<\/p>\n

Kaavoitusprosessin edetess\u00e4 2010-luvulla n\u00e4in, ett\u00e4 siihen osallistuvat asukkaat kokivat voimattomuutta uudella tavalla aggressiivisen kaupunkikehitt\u00e4misen edess\u00e4. Akateemisessa keskustelussa muun lajisia ja ei-inhimillisi\u00e4 toimijoita korostavan tutkimuksen innoittamana aloin pohtia, miten saari kietoo itseens\u00e4 historiaa, jota tavallisessa arjessa ei huomaa, mutta jonka varassa yhteinen tulevaisuus lep\u00e4\u00e4. Tilanne toi esiin my\u00f6s yhteiskunnallisia j\u00e4nnitteit\u00e4. Mietin, miten saaren puolustajia, kuten hyvin toimeentulevia l\u00e4hialueidensa luontoa puolustavia asukkaita muuallakin, v\u00e4h\u00e4teltiin siksi, etteiv\u00e4t he olleet k\u00f6yhi\u00e4 tai voimattomia. T\u00e4m\u00e4kin tuntui oudolta.<\/p>\n

Kaavoituskiista ja historia<\/strong><\/p>\n

Vartiosaari oli 2010-luvulla poikkeuksellinen pala Helsinki\u00e4. Ei p\u00e4\u00e4llystetty\u00e4 tiet\u00e4, rajoitetusti kunnallistekniikkaa, mutta runsaasti biomassaa ja huikeaa luonnonkirjoa sek\u00e4 lis\u00e4ksi viel\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 arkkitehtoninen perint\u00f6. Helsingin kaavoitusprosessin my\u00f6t\u00e4 aiheesta oli saatavilla my\u00f6s runsaasti tietoa. Vartiosaaren yst\u00e4v\u00e4t h\u00e4keltyiv\u00e4t, kun kaupunki siit\u00e4 piittaamatta suunnitteli Vartiosaareen rakentamista osana yleiskaavaprosessia. Saaren kest\u00e4vyytt\u00e4 huokuva ymp\u00e4rist\u00f6 oli r\u00e4ike\u00e4ss\u00e4 ristiriidassa suunnitelmien kanssa. Ne korostivat vihreytt\u00e4, mutta olisivat myllert\u00e4neet ja peruuttamattomasti h\u00e4vitt\u00e4neet\u00a0huikean kulttuurihistoriaa ja luonnonhistoriaa poikkeuksellisella tavalla ilment\u00e4v\u00e4n palan Helsinki\u00e4<\/a>. Aktivistit pyrkiv\u00e4t korostamaan paitsi tietoa, my\u00f6s saaren kauneutta ja erityisyytt\u00e4 h\u00e4mmentyneen\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kaavoittajan silmiss\u00e4 se oli ilmeisesti kuin mit\u00e4 tahansa rakennusmaata \u201dkehityst\u00e4\u201d odottamassa. Tiede, taide, laki ja kaikenlainen tunteisiin vetoaminen limittyiv\u00e4t kampanjoinnissa mielest\u00e4ni uusilla tavoilla.<\/p>\n

Jotkut yrittiv\u00e4t kuitata aktivistien tuohtumisen oman kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja sen viherpesuun taipuvan keskiluokan viekkaana pyrkimyksen\u00e4 tukea omia etujaan hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelun my\u00f6nteisyytt\u00e4. Eko-gentrifikaatio tosiaan on ik\u00e4v\u00e4 ilmi\u00f6. Olin n\u00e4kevin\u00e4ni kuitenkin kiinnostavampia asioita. Ne liittyiv\u00e4t tietoon, akateemisemmin sanottuna epistemologiaan, eli siihen miten tietoa tuotetaan ja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. My\u00f6s itse saari tuntui olevan juonessa mukana, aktiivisena toimijana, kuten\u00a0materiasta kiinnostuneet sosiologit asian voisivat ilmaista<\/a>. Se veti puoleensa voimia ja vaikutteita eri puolelta ja viestitti jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Saari konkreettisena historian muovaamana paikkana ilmensi sit\u00e4, miten meid\u00e4n helsinkil\u00e4isten el\u00e4m\u00e4 yleens\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 voimia ja vaikutteita eri ajoilta ja eri paikoilta. Vaikka t\u00e4m\u00e4nhetkinen todellisuus ja juuri t\u00e4ss\u00e4 tapahtuvat asiat korostuivat, aktivismi onnistui kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomion my\u00f6s maailmanlaajuisiin kiertokulkuihin ja kauas historiaan ja esihistoriaan ulottuviin voimiin. Niiss\u00e4 kun piilee usein kest\u00e4vyyden ja kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden m\u00e4\u00e4rittyminen.<\/p>\n

Olin pidemp\u00e4\u00e4n seurannut kaupunkitutkimusta sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nmuutosta k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 akateemista keskustelua, joten tunnistin tilanteessa paljon tuttua. Viheralueiden menetys on todellisuutta kaupungeissa miltei kaikkialla maailmassa. Toisaalta kaavoituspolitiikka pahentaa ja piilottaa taipumusta viherpesuun. Se vaikeuttaa kampanjoita, jotka rajoittaisivat uuden rakentamista ja hidastaisivat voimakasta kasvupolitiikkaa, joka \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6puheesta huolimatta Helsingin kaltaisissa vauraissa kaupungeissa vallitsee. Viheralueista k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t kaavoituskiistat ovatkin globaalia ymp\u00e4rist\u00f6politiikkaa yht\u00e4 paljon kuin paikallista talouspolitiikkaa. Niit\u00e4 kriittisesti k\u00e4sittelevi\u00e4\u00a0tutkimuksia tehd\u00e4\u00e4n kuin liukuhihnalta<\/a>, mutta niist\u00e4 harvoin otetaan opiksi.<\/p>\n

2010-luvulla Vartiosaaren kaavakiistassa historia tai oikeammin historian k\u00e4sitykset ja erilaiset tavat hahmottaa aikaa olivat usein esill\u00e4 mediassa. Panin merkille, niin kuin\u00a0monet muut<\/a>, miten tavallisesti toisistaan erotetut luonnon ja kulttuurin historiat ilmeniv\u00e4t Vartiosaaren tapauksessa yhdess\u00e4. Kiistassa historian painoarvolla oli poliittisia ulottuvuuksia, joita aktivismi vei uusiin suuntiin. Vaikka tunteilla ja luovuudella oli korostunut rooli, kyse ei ollut modernien instituutioiden, kuten teknologian, tieteen tai tuomioistuinten vastustamisesta eik\u00e4 menneen ihannoimisesta. Pikemminkin ihmisten huomio pyrittiin kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n olemassa oleviin asioihin, joita tulisi vaalia. Saaren puolestapuhujat halusivat tieteen ja taiteen avulla luoda olosuhteet, joissa havahtuisimme kaukana ajassa ja tilassa oleviin asioihin ja prosesseihin, sek\u00e4 siihen, miten niiden yhteen viskaaminen on loppujen lopuksi tuottanut t\u00e4ss\u00e4 ja nyt vallitsevan todellisuuden. Tieteen filosofi Isabelle Stengersin inspiroimana n\u00e4in aktivistien tavassa epistemologista seikkailunhalua suhtautua tieteeseen. Havaitsin siin\u00e4 jopa pyrkimyst\u00e4 palauttaa tiede kunniaan, nostaa se korporaatioiden mielistelyst\u00e4 syntyneest\u00e4 alennuksesta taas sivistyksen paikaksi.<\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6historioitsijoita mukaillen<\/a>, n\u00e4in tilanteen esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, miten l\u00e4hihistoria ja ymp\u00e4rist\u00f6historia tunkeutuvat yhteiskunnalliseen ja poliittiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kuten ymp\u00e4rist\u00f6kriisin kohdalla yleens\u00e4, oli t\u00e4ss\u00e4kin kohtaa pohdittava itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4 pidettyj\u00e4 ajattelumalleja. Modernissa yhteiskunnassa asiantuntijoiden ja objektiivisena pidetyn tiedon valta on aina ollut sek\u00e4 arvostettu ett\u00e4 parjattu. Ilmastokriisin ratkomiseen liittyv\u00e4 tiede ei ole poikkeus, mink\u00e4 Vartiosaaren tapahtumat osaltaan osoittivat. Kritiikin kohteeksi nousi tyypilliseen moderniin ajatteluun nojaava ratkaisumalli, ekomodernismi, miss\u00e4 tulevaisuuteen valmistaudutaan talouskasvun ja innovaation turvin. T\u00e4ss\u00e4 modernissa yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s inhimillinen kehitys ja luonnolliset kierrot sek\u00e4 luonnonvarojen kohtalo erotetaan kokonaan toisistaan. Modernius kaikkine uutuuksineen hurmaa (enchants<\/em>, kuten Jane Bennett asian esitti vuonna 2001). Toisaalta sen nurjatkin puolet jo tunnistetaan. Tutkijat ja muut ovat yh\u00e4 itsevarmempia kritisoidessaan ekomodernismin ylivaltaa, ehk\u00e4 modernia maailmaa ihaillen ja vastustaen, kenties tuntien olevansa sen vankeja.<\/p>\n

T\u00e4llaisissa sokkeloisissa mietteiss\u00e4 olin, kun aloin ty\u00f6st\u00e4\u00e4 Vartiosaaresta jotain akateemista.<\/p>\n

Luonnonkaunis Vartiosaari\u00a0<\/strong><\/p>\n

Vartiosaari on yht\u00e4 aikaa moderni ja ei-moderni. Helsingin yleiskaavaprosessin kuluessa 2010-luvulla se esitettiin kaavoittajille ja kaupunkilaisille tonttimaana, kehitt\u00e4mist\u00e4 odottavana tilana, jonne kaupunki lupasi rakentaa uuden kaupunginosan 7000:lle hyv\u00e4lle veronmaksajalle. Saaren paikallisyhdistyksen nettisivuilla\u00a0aiheesta kerrotaan mainiosti i<\/a>kiliikkujan v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tarinana. Saari ei kuitenkaan ole tyhj\u00e4. Se pursuaa kauneutta ja elinvoimaa, joiden juuret ovat perusteellisesti tutkitussa historiassa eli menneisyydess\u00e4. Modernin infrastruktuurin puute ei siis n\u00e4y tutkitun tiedon puutteena, vaan p\u00e4invastoin. Lukuisat jo olemassa olevat dokumentit saaren luonnosta ja kulttuurista kieliv\u00e4t rikkaasta ja moniulotteisesta perinn\u00f6st\u00e4. Kaavoituksen my\u00f6t\u00e4 syntyi uusia inventaarioita ja tilannekartoituksia, talousmallinnuksia ynn\u00e4 muuta. Osayleiskaavan selostuksen liitteiss\u00e4 oli mm. 19 vaikutustenarviointia. Vartiosaaresta oli siis runsaasti tietoa. T\u00e4h\u00e4n viittasivat niin hallinnolliset elimet, asukasyhdistykset kuin yksityishenkil\u00f6tkin.<\/p>\n

Rantaviivana, jollaisiin kaupungit ymp\u00e4ri maailmaa ovat viime vuosikymmenet satsanneet, Vartiosaari on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4. Alueen yli vuosisadan ik\u00e4iset huvilat ja m\u00f6kit, vallattomana kukoistava viheralueet ja rannat yhdess\u00e4 luovat poikkeuksellisen vetovoimaisen kokonaisuuden. Idea sen muuttamisesta merelliseksi korkean tulotason kaupunginosaksi t\u00f6rm\u00e4si kuitenkin heti vastarintaan. Mediassa nousi toistuvasti esiin, ett\u00e4 paitsi luontov\u00e4en keskuudessa, my\u00f6s\u00a0Museovirastossa vastustettiin\u00a0<\/a>ehdotettua rakentamista. Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa tuli esiin my\u00f6s, miten saaren nykyisyys perustui yksitt\u00e4isiin ja usein satunnaisiin inhimillisiin ja luonnollisiin prosesseihin, joiden kanssa kaupunkisuunnittelu ei voisi mill\u00e4\u00e4n kilpailla.<\/p>\n

\"\"<\/figure>\n

Poseeraan ensivisiitill\u00e4ni, kuvan otti\u00a0Becky Hastings<\/a>, joka minulle saaren esitteli, ja sen arvoja vimmatusti puolusti<\/p>\n

Yhten\u00e4 voi mainita alueen ekologisen runsauden taustan. Siin\u00e4 piilee j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla suomalaisen mets\u00e4n teollistuminen ja jokseenkin monotonisen mets\u00e4isen maiseman ylivalta. Merellisi\u00e4 huvila-alueita aikoinaan etel\u00e4iseen Suomeen luoneet porvarit vaurastuivat osin talousmieless\u00e4 hoidettujen metsien turvin, mutta kotiensa ja huviloidensa ymp\u00e4rille he halusivat puistoja ja puutarhoja. Helsingiss\u00e4 onkin monia vanhojen kartanoiden ja suurten tilojen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 tiiviin\u00e4 osina kaupunkia ja sen identiteetti\u00e4, kuten kartano-sana paikkojen nimiss\u00e4 ja tunnelmissa usein viestii. Miten ironista onkaan, ett\u00e4 suomalaisen kaupungistumisen tuloksena meill\u00e4 on nimenomaan kaupungeissa eritt\u00e4in poikkeuksellista luonnon monimuotoisuutta,\u00a0kuten tutkimus kertoo<\/a>.<\/p>\n

Tutkittua historiaa ei kaavoituksessa juurikaan mainittu. Moni muukin tutkituksi tiedoksi kehuttu ja arvostettu asia sivuutettiin. Kaupungin ja aktivistien ja muiden Vartiosaaren yst\u00e4vien, sek\u00e4 tietenkin yleiskaavan kasvavien vastustajien riveiss\u00e4 jo ennest\u00e4\u00e4n hauras luottamus kaupungin hallintoon k\u00e4rsi yleiskaavaprosessin my\u00f6t\u00e4. Silti kaupunki jatkoi suunnitelmiensa esitt\u00e4mist\u00e4 yksinomaan paremman ja vihre\u00e4mm\u00e4n Helsingin vaatimina uhrauksina. Vakuutettiin, ett\u00e4 ilman niit\u00e4 ekologinen kest\u00e4vyys ei toteutuisi. Samaa vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, jota helsinkil\u00e4iset p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t uupumukseen asti toistivat, oli k\u00e4ytetty ymp\u00e4ri maailmaa jo vuosikymmeni\u00e4 ja sit\u00e4 harrastetaan edelleen. Se ei vakuuta kaikkia.<\/p>\n

Voimakasta rakentamista vastustavat ihmiset vetosivat sek\u00e4 tunteisiin ett\u00e4 tietoon. Molemmat n\u00e4kyiv\u00e4t ja kuuluivat lukuisissa Vartiosaarta koskevissa kannanotoissa, puheissa ja teoissa, joita alkoi ilmesty\u00e4 vuoden 2012 j\u00e4lkeen, jolloin yleiskaavassa visioidut muutokset ry\u00f6ps\u00e4htiv\u00e4t julkisuuteen. Oli h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kukaan pystyi edes kuvittelemaan moisen rikkauden latistamista \u2013 tai oikeastaan r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 \u2013 kasvuun pyrkiv\u00e4n kaupungin rakennusmaaksi. My\u00f6s Suomen ulkopuolelta tulleet vieraat, joille saarta esittelin, ilmaisivat h\u00e4mm\u00e4styksens\u00e4, ett\u00e4 laajamittainen rakentaminen voisi edes olla agendalla. Tapaamani tutkijat ja taiteilijat v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Britanniassa, Hollannissa, Belgiassa jne. t\u00e4llaista helme\u00e4 puolustaisivat kaikki, my\u00f6s se varakkain kansanosa, jonka oletettiin hy\u00f6tyv\u00e4n rakentamista suosivasta kaupunkipolitiikasta.<\/p>\n

Pian k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 saarta puolustamassa oli uusia ja vanhempia tahoja: naapuruston paikallis- yhdistyksi\u00e4, saarella toimivia ja siell\u00e4 tiloja vuokraavia j\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, sek\u00e4 yksityishenkil\u00f6it\u00e4, joista osa asui saarella kes\u00e4isin tai vakituisesti \u2013 heit\u00e4 oli vajaat 20 \u2013 ja muita aiheesta kiinnostuneita. Vaikka emotionaalinen ulottuvuus oli vahvasti l\u00e4sn\u00e4 niiss\u00e4 kampanjoissa, joihin itse havahduin, tunsivat kaavoitukseen vaikuttamaan pyrkiv\u00e4t tahot asiansa my\u00f6s eritt\u00e4in perusteellisesti kokemuksen ja\u00a0asiatiedon<\/a>\u00a0pohjalta. L\u00e4hestymistapa oli melko perinteinen: kirjelm\u00f6inti\u00e4, valtuustoty\u00f6h\u00f6n ja politiikkaan vaikuttamista, kaupungin virallisen hallinnon ja tapaukseen liittyv\u00e4n oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4n tuntemusta ja niin edelleen. Vastustajat my\u00f6s tunsivat saaren historiaa. He olivat perehtyneet sen luontoarvoihin ja niiden merkitykseen vallitsevassa poliittisessa ilmapiiriss\u00e4, jossa luonnon haavoittuvuus ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4n tulevaisuuteen pyrkimisen t\u00e4rkeys my\u00f6nnettiin, jopa korostettiin. Tieteelliseen tietoon perustuvat vastalauseet puhuisivat puolestaan, jos ei h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n kaunis saari itsess\u00e4\u00e4n siihen pystyisi.<\/p>\n

Kun alkoi vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 tieto yksin ei riitt\u00e4isi muuttamaan kaupungin ja joidenkin valtuutettujen suuntaa, k\u00e4ynnistyi laajempi Vartiosaaren tunnetuksi tekeminen tavalla, jossa suhtautuminen saareen oli paikallisempaa ja tunteisiin vetoavampaa, kuin mihin on totuttu. Vartiosaaren kohtalo kiinnosti senkin takia, ett\u00e4 yleiskaavaprosessi kosketti muutenkin ihmisi\u00e4 monin tavoin eri puolilla kaupunkia. Vartiosaariaktiiveihin liittyi my\u00f6s meit\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 ja muualla kauempana asuvia ihmisi\u00e4, jotka aloimme huolestua aiempaa enemm\u00e4n kotikaupunkimme kehityksen suunnasta. Vartiosaarta puolustamaan perustettiin uusia nettisivuja, j\u00e4rjestettiin k\u00e4velyit\u00e4 ja muita tapahtumia, kuten kirjoituskilpailuja. Pandemiaa ennen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti j\u00e4rjestetty elokuinen Vartiosaari-p\u00e4iv\u00e4 tuntui vet\u00e4v\u00e4n vuosi vuodelta enemm\u00e4n ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Vuoden 2018\u00a0p\u00e4\u00e4t\u00f6s<\/a>, jonka mukaan Helsinki ei saanutkaan kaavoittaa Vartiosaareen uutta kaupunginosaa, saavutettiin oikeusteitse. Taustalla oli kuitenkin kasvavaa tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 helsinkil\u00e4iseen kaavoituspolitiikkaan. Tapaus ilmensi my\u00f6s episteemist\u00e4, eli tiedollista ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Ihmiset kokivat voimattomuutta, kun kaavoitusta vastaan puhuva, hyvin laaja ja yleens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 arvostettujen tahojen auktorisoima tietopohja sivuutettiin. Jopa perinteiset, pitk\u00e4lti tieteen ja muiden modernien asiantuntijatahojen ja -instituutioiden \u2013 kuten vaikutusten arviointiprosessien, asiantuntijalausuntojen, jne. \u2013 arviot, j\u00e4tettiin huomiotta.<\/p>\n

Vaikka kaavaa vastustettiin perinteisin kaupunkipoliittisin keinoin, vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen ja oikeuslaitoksen kautta, tapaus inspiroi my\u00f6s luovaa toimintaa. Siin\u00e4 oli yksi jalka taidemaailmassa ja toinen politiikassa. T\u00e4h\u00e4n tekemisen meininkiin asettuivat\u00a0Pikseli\u00e4hkyn vuoden 2014 festivaali<\/a>\u00a0sek\u00e4\u00a0Pohjoismainen ymp\u00e4rist\u00f6taidesymposiumi<\/a>\u00a0vuonna 2017, joissa tiede ja aktivismi tulivat yhteen tavalla, jossa aavistin olevan jotain uutta ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Aikoinaan kaupunkilaisen ymp\u00e4rist\u00f6aktivismin muodoista v\u00e4itelleen\u00e4 koin, ett\u00e4 olisi sopiva hetki p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitykseni kaupunkiaktivismista ja sen merkityksest\u00e4. Taideaktivismi korostui Vartiosaaren tapahtumissa. Se ei kuitenkaan ole t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen varsinainen painopiste.<\/p>\n

Taidetempausten kautta aloin hahmottaa ymp\u00e4rist\u00f6politiikassa laajemmin uudistavia piirteit\u00e4, jotka puhuvat jopa laajemmasta filosofisesta ja yhteiskunnallisesta murroksesta. Vastavoimia on toki liikkeell\u00e4 paljon. Se enteilee l\u00e4hitulevaisuudessa lis\u00e4\u00e4 vastakkainasetteluja ja ep\u00e4varmuutta.<\/p>\n

Kes\u00e4kuussa 2014 elektronisen taiteen tapahtumistaan ja kaikenlaisesta kriittisest\u00e4 luovuudestaan tunnettu Pikseli\u00e4hky-kollektiivi j\u00e4rjesti Vartiosaaressa kansainv\u00e4lisen festivaalin. Saarella noin sata osallistujaa joutui tai p\u00e4\u00e4si sananmukaisesti irti useista tavallista arkea kiert\u00e4vist\u00e4 globaaleista verkostoista. Vartiosaaressa ei ollut vieraille esimerkiksi vesivessoja eik\u00e4 j\u00e4tekeruuta. Osallistujat vaihtoivat kokemuksiaan ja pohtivat modernin el\u00e4m\u00e4n ja tavallisten kehityksen m\u00e4\u00e4ritelmien puutteita. He oppivat puurakentamisesta, vaihtoehtoisista rahaj\u00e4rjestelmist\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4vist\u00e4 monenmoisista kokeiluista ymp\u00e4ri maailman ja siit\u00e4, miten my\u00f6nteist\u00e4 voi olla jakaa t\u00e4llaisia kokemuksia. Kuten aktivistit usein, he tallensivat kaiken internetiin (se\u00a0linkki<\/a>\u00a0taas).<\/p>\n

\"\"<\/figure>\n

Palaamassa mantereelle Pikseli\u00e4hky-p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, 2014. Kuva EB.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 2017\u00a0Arts in the Environment Nordic Symposium<\/a>\u00a0tuotti Vartiosaaren maisemiin varta vasten ideoitua ymp\u00e4rist\u00f6taidetta, jota yleis\u00f6 p\u00e4\u00e4si ihailemaan pitk\u00e4lle syksyyn.<\/p>\n

Molempien tapahtumien l\u00e4ht\u00f6kohtana oli, ett\u00e4 Vartiosaarta uhkasi vakava v\u00e4\u00e4ryys. V\u00e4ite perustui ajan hermolla olevaan tieteelliseen osaamiseen. J\u00e4rjest\u00e4jien puheesta kuitenkin puuttui modernille ajatusmaailmalle tyypillinen selkeys, optimismi ja hybris. Pikemminkin siin\u00e4 oli vivahteita viimeaikaisesta humanistisesta ymp\u00e4rist\u00f6tutkimuksesta (environmental humanities<\/em>), jopa suoria viittauksia siihen. Moderniuden kritiikki ei kuitenkaan tarkoittanut esimodernin menneen maailman ihannointia, eik\u00e4 se vaatinut paratiisinomaisen idyllin palauttamista. Huomio oli saaren tulevaisuudessa.<\/p>\n

Taiteen punaisena lankana tuntui olevan pyrkimys tuoda esiin asioita, jotka yhdist\u00e4isiv\u00e4t toisiinsa saaren t\u00e4ss\u00e4 ja nyt -kokemuksen ja maapallon ymp\u00e4rist\u00f6ntilaa heikent\u00e4v\u00e4t kaukaisemmalta tuntuvat verkot, keh\u00e4t tai kierrot. Taiteen kautta yleis\u00f6\u00e4 hoksautettiin huomaamaan tavallisesti huomaamattomia mutta oleellisia aineellisia tapahtumakulkuja, ja niiden paikallisia vaikutuksia. Osassa oli kyse vain tieteellis-teknisen osaamisen avulla tunnistettavista asioista, kuten myrkyist\u00e4 tai teollisen tuotannon my\u00f6t\u00e4 syntyneist\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lle haitallisista uusista aineista (lis\u00e4\u00e4\u00a0t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>). Taiteessa ja keskustelussa tulivat esiin niiden vaikutukset t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, mutta my\u00f6s niiden usein pitk\u00e4kestoiset menneisyydet. Meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivien ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 kannattelevien todellisuuksien historiat ovat loputtomia ja ne voi hahmottaa aikaj\u00e4ntein, jotka ovat geologisia, biologisia, arkkitehtonisia tai ihmisen el\u00e4m\u00e4n mittaisia. N\u00e4iden historioiden askarruttavimmat ominaisuudet juontavat usein juurensa ihmisen suunnitelmiin ja tekemisiin. Nykyisyydess\u00e4 ne ruumiillistuvat ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 ja kehoissa kaikkialla tavalla ilman ett\u00e4 niit\u00e4 juurikaan kyseenalaistetaan, asia mihin taide pyrki kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomion. Vuoden 2017 tapahtumassa oli ty\u00f6paja, jossa osallistujat oppivat luonnollisten ja synteettisten aineiden yhteisvaikutuksista\u00a0kompostoimalla muovia el\u00e4vien toukkien avulla<\/a>. P\u00e4\u00e4asiallinen opetus t\u00e4ss\u00e4 oli, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6mme on tuotettu. Seurasi havahtuminen siihen, miten paljon n\u00e4m\u00e4 tuotokset kaipaavat uudelleen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4. Niihin ja niit\u00e4 uhkaaviin vaaroihin on yhdistetty aineksia eri puolilta maailmaa, ne saattavat olla yhdistelm\u00e4 eri aikaj\u00e4ntein realisoituvia muutoksia, ihmisen ajasta maapallon satojen miljoonien vuosien aikakausiin.<\/p>\n

T\u00e4llaiset aatteet istuvat huonosti vallitsevaan tiedolliseen ja poliittiseen j\u00e4rjestykseen. Samansuuntaisia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 l\u00f6ytyy Ihmisen Aika eli\u00a0Antroposeeni<\/a>-k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 humanistisessa ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa ja keskustelussa. Samalla ilmastosta huolta kantavaa ja kest\u00e4vyytt\u00e4 ajavaa puhetta voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin erilaisten tarkoitusperien ajamiseksi, kuten globaalisti vahvoilla olevan rakennusalan tukemiseksi. Sen vaikutukset tuntuvat my\u00f6s Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 siit\u00e4 seuraa my\u00f6s uusia tiedollisia ilmi\u00f6it\u00e4. Virallisen tiedon heikkous ja siihen vetoamisen vaikeudet, kuten Vartiosaaren tapauksessa, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 luovaan kritiikkiin. Mukaan tuli my\u00f6s sosioekonomisesti vahvemmilla olevaa helsinkil\u00e4ist\u00e4 yleis\u00f6\u00e4, jota ei aina ole ajateltu tiedollisen eik\u00e4 muunkaan ep\u00e4oikeudenmukaisuuden uhreina, toisin kuin k\u00f6yhi\u00e4 ja syrj\u00e4ytyneit\u00e4.<\/p>\n

Tieto, v\u00e4\u00e4ryys ja oikeudenmukaisuus<\/strong><\/p>\n

Vartiosaaren kaavakiista ilmensi monen aktiivisen kaupunkilaisen kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmansa asioihin sivuutetaan. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan my\u00f6s episteemiseksi ep\u00e4oikeudenmukaisuudeksi, ja sen kautta on rakentavasti tutkittu erityisesti marginaalisten yhteiskunnallisten ryhmien kokemuksia ymp\u00e4rist\u00f6ongelmista. Kun ihmisten osaaminen ja tiet\u00e4mys kiellet\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n asemansa my\u00f6s poliittisina ja yhteiskunnallisina toimijoina k\u00e4rsii. T\u00e4t\u00e4 tutkimus on havainnut etenkin niin kutsuttujen v\u00e4hemmist\u00f6ryhmien ja k\u00f6yhien asuinalueiden yhteydess\u00e4. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 jopa monilla mittareilla etuoikeutetun Vartiosaaren kohdalla oli usein niin, ett\u00e4 ihmiset kokivat v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, kun ne asiat, joita he pyrkiv\u00e4t saamaan asialistalle eiv\u00e4t saavuttaneet kiinnostusta. Oletus oli alun perin se, ett\u00e4 valtiovallan viime k\u00e4dess\u00e4 sanktioimalla asiantuntijuudella ja tieteellisell\u00e4 tiedolla olisi ollut vaikutusvaltaa. Ihmiset pettyiv\u00e4t ja vihastuivat huomatessaan n\u00e4iden asioiden v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isyyden verrattuna p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa esiintyv\u00e4\u00e4n tietoon saaren kaupallisesta potentiaalista.<\/p>\n

Toki kaavoituskiistoissa kuten kaupungin el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikuttavissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4 yleens\u00e4 on monenmoista vaikutinta. Tiedon ja v\u00e4\u00e4ryyden tunteen kytk\u00f6st\u00e4 vietiin Vartiosaari-kiistassa mielest\u00e4ni kiinnostaviin uusiin suuntiin.<\/p>\n

Tutkijan l\u00e4ht\u00f6kohdasta tunnistin tilanteessa ymp\u00e4rist\u00f6oikeudenmukaisuuden k\u00e4sitteeseen kuuluvia piirteit\u00e4. K\u00e4site on levinnyt tutkimukseen p\u00e4\u00e4asiassa pohjoisamerikkalaisista kokemuksista \u2013\u00a0environmental justice<\/a><\/em>\u00a0eli tuttavallisemmin EJ. Siell\u00e4 rasismi ja eriarvoisuus ovat pitk\u00e4\u00e4n tuntuneet arkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tavalla, jota perinteinen eli keskiluokkainen ymp\u00e4rist\u00f6aate ei aina ole tunnistanut suojeltavaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4ksi. On saattanut olla, ett\u00e4 puhdasta luontoa ihannoiva ymp\u00e4rist\u00f6liike on syvent\u00e4nyt rasistisia rakenteita, v\u00e4h\u00e4tellyt niit\u00e4 ja jopa siirt\u00e4nyt ongelmat toisaalle \u2018muiden\u2019 ongelmaksi viel\u00e4 haukkuen asukkaita ymp\u00e4rist\u00f6rikollisiksi ja takapajuisiksi. Pilatussa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 asuviin ihmisiin ja paikkoihin on samalla liitetty kielteinen leima.<\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6oikeudenmukaisuus liikkeen\u00e4 on kuitenkin saanut aikaan valtavia mullistuksia k\u00e4sityksiss\u00e4mme hyv\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 se liitti kauan sitten\u00a0ihmisen kehon hyvinvoinnin (tai pahoinvoinnin kuten sy\u00f6v\u00e4t) sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan<\/a>\u00a0\u2013 kuten myrkkyj\u00e4 syyt\u00e4viin tehtaisiin, jotka ovat tyypillisemmin heid\u00e4n kuin rikkaiden naapureina. Vaikka EJ-liike miellet\u00e4\u00e4n kriittiseksi, on se perinteisesti arvostanut modernin el\u00e4m\u00e4n perusrakenteita kuten lakia, s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, tieteellist\u00e4 tietoa, hyv\u00e4\u00e4 hallintoa ja vastuullista politiikkaa. Ymp\u00e4rist\u00f6tieteet ja ymp\u00e4rist\u00f6oikeudenmukaisuus n\u00e4k\u00f6kulmina ovat olleet teollistuneen yhteiskunnan sis\u00e4isi\u00e4 kriitikoita ollen keskeisess\u00e4 asemassa, kun teollistumisen ongelmakohtia on ratkottu. Sellaisena se on haastanut tiedett\u00e4 parempaan mutta my\u00f6s kyseenalaistanut ajatuksen, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n ja ihmisen voisi erottaa toisistaan.<\/p>\n

Kun Vartiosaari esiintyi kaupunkilaisten puheissa ja mediassa koin itse, ett\u00e4 kaavan vastustajat esitettiin helposti rikkaina tai etuoikeutettuina paikallisina, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet tai piitanneet Helsinki\u00e4 piinaavasta huutavasta asuntopulasta. Toisaalta huomasin, ett\u00e4 Vartiosaaren puolustajissa oli paljon muualla asuvia, mutta my\u00f6s muiden helsinkil\u00e4isten kohteiden kautta aktiiviseksi tulleita kansalaisia, joita ei paikallisessa vertailussa voisi ajatella etuoikeutettuina NIMBYilij\u00f6in\u00e4 (sanoista\u00a0not-in-my-back-yard<\/em>). Kohtasin lukuisia aktivisteja, joilla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista henkil\u00f6kohtaista intressi\u00e4 asiassa, ja jotka olivat periaatteesta tai muusta syyst\u00e4 kaupungin ehdottamaa rakentamista vastaan.<\/p>\n

Luciana Mendes Barbosa ja Gordon Walker<\/a>\u00a0ovat tutkineet Rio de Janeiron k\u00f6yhien alueiden taisteluita ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 puolustavien argumenttien moninaisuudesta episteemisen v\u00e4\u00e4ryyden kehyksess\u00e4. Siell\u00e4 kokonaisia vakiintuneita k\u00f6yhi\u00e4 kaupunginosia uhkasi tuho, kun kaupunki vetosi ilmastokriisin aiheuttamiin riskeihin ja suunnitteli poistavansa slummeina pidetyt alueet \u2018parempien\u2019 asukkaiden tielt\u00e4. Tutkijat osoittavat, miten moni vallan ulottuvuus ilmeni kiistassa, mutta ennen kaikkea sen, ett\u00e4 epistemologinen, tieteeseen nojaava asiantuntijuus lopultakin mahdollisti valtiovallan ehdotusten kriittisen tarkastelun ja politiikan muutoksen.<\/p>\n

On varsin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 Vartiosaaressa nimbyilyll\u00e4, tekopyhyydell\u00e4 ja muilla inhimillisill\u00e4 heikkouksilla oli osuutensa. Ymp\u00e4rist\u00f6liikkeen historiassa vauraat ja \u2018ei-leimatut\u2019 (kuten valkoihoiset keskiluokkaiset) my\u00f6s usein puoltavat omia intressej\u00e4\u00e4n julistaessaan globaalia ekokatastrofia. Eih\u00e4n sen ohessa muilla ongelmilla ole v\u00e4li\u00e4. Etuoikeutetummat ymp\u00e4rist\u00f6aktivistit saattavat my\u00f6s hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 globaalia tilaa omien tarpeidensa tyydytt\u00e4miseen, joko ottamalla muualta luonnonvaroja tai viem\u00e4ll\u00e4 sinne ei-toivotun j\u00e4tteens\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n nurinkurisen historian tunnetuksi tekeminen on ollut viime vuosien ammattity\u00f6ni keski\u00f6ss\u00e4. Ymp\u00e4rist\u00f6politiikassa on nimitt\u00e4in kyse yhteiskunnallisesta vallasta yleens\u00e4, ja siit\u00e4 miten ep\u00e4tasaisesti se jakaantuu ymp\u00e4rist\u00f6huolen globaalista ja n\u00e4enn\u00e4isesti yhteisesti koetusta luonteesta riippumatta. (Luonnonsuojelun paradoksien tutkimus on edelleen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ohutta meill\u00e4 Suomessa kahdenkymmenen vuoden takaisista\u00a0avauksista<\/a>\u00a0huolimatta.)<\/p>\n

Voi hyvin kysy\u00e4, tekeek\u00f6 vauraus ymp\u00e4rist\u00f6rikollisen? Mutta on my\u00f6s perusteltua pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 mahdollisuus, etteiv\u00e4t rikkaat ja koulutetut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastusta muiden kumouksellista, v\u00e4hemmist\u00f6l\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 ja valtaa vastustavia hankkeita, kuten\u00a0Eveline D\u00fcrr kollegoineen on osoittanut<\/a>. Eik\u00e4 liioin ole akateemisesti puolustettavissa se, ett\u00e4 tutkijat kilpailevat siit\u00e4, kenen tutkimuskohteet ovat sorretuimpia ja haavoittuvaisempia. D\u00fcrr ynn\u00e4 muut huomauttavat, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on ymp\u00e4rist\u00f6n suhteen oikein ja oikeudenmukaista, ja mik\u00e4 tekee asioista merkityksellist\u00e4, on suhteellista, eli m\u00e4\u00e4rittyy aina suhteessa johonkin: jokin hanke on puolustettavissa t\u00e4ss\u00e4 paikassa mutta tuossa ei; yhdess\u00e4 kontekstissa jokin ryhm\u00e4 on vahvoilla, toisessa se ei ole. Niinp\u00e4 en tuomitse aktivisteja vain siksi, ett\u00e4 ovat vauraita. Pikemminkin pid\u00e4n avoinna kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, mist\u00e4 on kyse kun tiedon oletetut vahvuudet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin olevan heikoilla tai ainakin murroksessa.<\/p>\n

Huonomuistisesta politiikasta seikkailumieliseen tiet\u00e4miseen<\/strong><\/p>\n

Vartiosaaren asuntokehitt\u00e4misen vastustamisessa ker\u00e4ttiin yhteen monenlaista materiaalia monenmoisista taustoista. Sek\u00e4 valtavirran ymp\u00e4rist\u00f6puhe, jolla puollettiin uutta rakentamista, ett\u00e4 sit\u00e4 vastustavat kriittiset kannat liittiv\u00e4t toisiinsa suuren ja pienen mittakaavan asioita, kuumenevan planeetan kotikutoisempiin haasteisiin. Mutta siin\u00e4, miss\u00e4 valtavirta sivuutti paikalliset toiveet ja tarpeet, aktivismi ja siihen liittyv\u00e4 taide erityisesti vaati paikan ja paikallisen tiedon kunnioittamista. Se n\u00e4ki merkityst\u00e4 kauneudessa, sek\u00e4 eteerisemmiss\u00e4 hyveiss\u00e4, kuten ilon vaalimisessa. Ennen kaikkea se arvosti olemassa olevaa enemm\u00e4n kuin potentiaalista tulevaa taloudellista voittoa.<\/p>\n

Kootessaan resursseja Vartiosaaren vaalimiseen, antoi aktivismi toki arvoa perinteiselle asiantuntijuudelle. Mutta kun sen voima havaittiin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, kokeiltiin muita tapoja tiet\u00e4\u00e4. Kyse oli erilaisten tiet\u00e4misen tapojen yhdistelemisest\u00e4, eri alojen ja erilaisten k\u00e4sitteiden t\u00f6rm\u00e4ytyksist\u00e4. N\u00e4en, ett\u00e4 tiedon tai oikeammin tiet\u00e4misen ty\u00f6st\u00e4minen t\u00e4ll\u00e4 tavoin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa, oli aktivistien tapa kutsua meid\u00e4t kaikki ajattelemaan eri tavalla. Saattaa olla, ettei rakennusperinn\u00f6n ja uhatun el\u00e4inlajin k\u00e4sitteleminen samassa yhteydess\u00e4 mullista tietok\u00e4sityksi\u00e4, mutta kun tuodaan yhteen muovia ja toukkia, teknologisia keksint\u00f6j\u00e4 ja biologisia prosesseja, tieteellist\u00e4 tietoa (ymp\u00e4rist\u00f6kemiaa) ja kulutuskulttuuria \u2013 kuten taiteilijat tekiv\u00e4t \u2013 vaatii se ainakin jonkinlaista vallitsevien tiedollisten normien ravistelemista. Tietysti Vartiosaarella t\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi paitsi tunteisiin my\u00f6s j\u00e4rkeen, sill\u00e4 kaikkialla minne saaressa k\u00e4\u00e4ntyy siell\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4-ja-nyt todellisuuteen, jota haluaa vaalia. Sen merkitys ja arvo vain korostuivat, kun huomasi t\u00e4m\u00e4n todellisuuden kytk\u00f6kset kaukana ajassa ja paikassa, usein n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 oleviin vyyhteihin, verkostoihin ja kiertoihin.<\/p>\n

\"\"<\/figure>\n

Saaressa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2021<\/p>\n

Tarinassa korostuu ainakin kolme asiaa.<\/p>\n

Ensiksi, miten v\u00e4\u00e4ryyden kokemus koskettaa yh\u00e4 enemm\u00e4n my\u00f6s meit\u00e4 [sic] etuoikeutetussa asemassa olevia jotka viel\u00e4 hiljattain pystyimme sen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n, oli kyse sitten ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tai tietoon liittyv\u00e4st\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuudesta. Ep\u00e4ilys her\u00e4\u00e4, onko moderneille tavoillemme tapahtumassa jotain vakavampaakin. Toiseksi, aktivismi n\u00e4kyy kiinnitt\u00e4v\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n huomiota menneeseen, joka paikantuu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja my\u00f6s meihin itseemme. Kolmas on seikkailun halu my\u00f6s tiedon ja tieteen kent\u00e4ll\u00e4. N\u00e4m\u00e4 yhdess\u00e4 pist\u00e4v\u00e4t miettim\u00e4\u00e4n, josko ymp\u00e4rist\u00f6politiikka olisikin ihan vain politiikkaa.<\/p>\n

Vartiosaari tuli esiin korvaamattomana historiallisena kerrostumana, paikkana miss\u00e4 silminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00a0todellisuus teki ymp\u00e4rist\u00f6historiasta taas merkitt\u00e4v\u00e4n asian<\/a>. Menneet teot, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mutta my\u00f6s tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, hiljattain mutta my\u00f6s satoja miljoonia vuosia sitten, el\u00e4v\u00e4t edelleen. Sit\u00e4 paitsi ne rajaavat mahdolliset tulevaisuutemme, sill\u00e4 menneisyyden tekojen kaikkia ei-toivottuja vaikutuksia ei ole mahdollista peruuttaa, vaikka tiet\u00e4isimme niist\u00e4 kaiken.<\/p>\n

Mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 historian arvostamisessa piilee jotain j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja huomionarvoista. Nimitt\u00e4in modernin aikakauden leimaama uutuuden himo ja taipumus unohtaa on saamassa uusia vivahteita.<\/p>\n

Lopuksi spekuloin aiheesta kulttuurihistorioitsija Paul Connertonin ja h\u00e4nen vuonna 2009 ilmestyneen kirjansa\u00a0How Modernity Forgets<\/em><\/a>\u00a0innoittamana. H\u00e4n asettaa eliitin taipumuksen sivuuttaa vaarallisella tavalla muuttuvan maailman historia pidemp\u00e4\u00e4n kontekstiin. Nimitt\u00e4in jatkuva talouskasvun tavoittelu on mahdollista ainoastaan historiattomassa maailmassa, miss\u00e4, Connerton esitt\u00e4\u00e4, hy\u00f6dykkeiden tuotannon monimutkaisuus ja kompleksisuus yht\u00e4 aikaa sivuutetaan ja tehd\u00e4\u00e4n fetissiksi. H\u00e4n perustaa argumenttinsa mielenkiintoisella tavalla 1800-luvun lopulla levinneeseen rikoskirjallisuuteen p\u00e4\u00e4asiassa Englannissa. Uuden kaunokirjallisen genren nousu ajoittui nimenomaan samalle ajalle, jolloin kulutushy\u00f6dykkeist\u00e4 alkoi tulla osa arkea ja teki mahdottomaksi ajatella el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman niit\u00e4. Aivan kuten oikeassa maailmassa, uudessa fiktiivisess\u00e4 maailmassa rahan todellinen alkuper\u00e4 ty\u00f6nteossa katoaa ikuisiksi ajoiksi. T\u00e4t\u00e4 unohtamista viel\u00e4 vahvistaa kulutuksen kiihtyminen ja uutuuden k\u00e4sitt\u00e4minen automaattisesti edistyksen merkkin\u00e4. Historia taas j\u00e4tettiin kirjastojen ja museoiden reviiriksi. Viestint\u00e4teknologioiden my\u00f6t\u00e4 unohtaminen vain kiihtyi, omistautuminen asioihin k\u00e4vi k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4mm\u00e4ksi, mist\u00e4 seurasi niin yksil\u00f6n kuin yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4nkaaren pirstoutumista. H\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4mmin Connerton kuitenkin analysoi aineellista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Esimerkkin\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaupungin katuja, miss\u00e4 porvariston tarpeiden tyydytt\u00e4miseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 suunnittelu avasi tien kulttuurille, jossa materiaalista todellisuutta sek\u00e4 siit\u00e4 vastuussa olevia tahoja tuskin edes huomioidaan.<\/p>\n

Vartiosaari-analogia voisi olla se, ett\u00e4 sen rakentamista puoltavat kannat vetosivat abstraktiin joskin \u00e4lykk\u00e4\u00e4seen, vauraaseen ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4n tulevaisuuteen, mutta j\u00e4ttiv\u00e4t kokonaan huomiotta sen perinn\u00f6n joka jo\u00a0on<\/em>. Rakentamisen puoltajat unohtivat kaiken sen, mink\u00e4 teollinen aikakausi on sinne jo j\u00e4tt\u00e4nyt, niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa.\u00a0Ymp\u00e4rist\u00f6oikeudenmukaisuutta ajavat kampanjat<\/a>\u00a0ovat vuosikymmenet pyrkineet kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien huomion juuri teollisen kulttuurin aineelliseen ja ruumiilliseen perint\u00f6\u00f6n. Se vaurastaa yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 mutta saastuttaa toisaalla. Sielt\u00e4 louhittu metalli kevent\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kunnes se kenties l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n ei-toivotun romun muodossa taas pois n\u00e4kyvist\u00e4 ja ajatuksista. Se, ett\u00e4 kyse on yhdest\u00e4 prosessista, joka vaikuttaa paikkoihin eri tavoin, unohtuu varsin helposti historiattomuudesta k\u00e4rsiv\u00e4ss\u00e4 kulttuurissa.<\/p>\n

Historia ja jopa geologiaan kurottuva esihistoria alkaa onneksi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s Helsingin kaavoituskiistoissa. Rakennussektorin aineelliset tarpeet tarkoittavat maailman syrj\u00e4isimpien kolkkien ry\u00f6st\u00f6\u00e4, ja ne asettavat yhteis\u00f6t ymp\u00e4ri maailman uusien paineiden puristukseen osana urbanisaatiokehityst\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ihannoidaan, kuten Helsingin tapaus osoittaa, mutta sit\u00e4 my\u00f6s\u00a0vastustetaan ja kyseenalaistetaan<\/a>\u00a0mit\u00e4 vahvimmin.<\/p>\n

Ja silti urbaani voi esiinty\u00e4 jaettuna vihre\u00e4n\u00e4 perint\u00f6n\u00e4. Muovattiinhan Vartiosaari kauan sitten nautinnon paikaksi, minne ei mets\u00e4talouden tai massarakentamisen monotonisuudelle annettu tilaa. Asian voi ajatella niinkin, ett\u00e4 maaseutu on nyt kaupungissa ja kaupunki maaseudulla, sek\u00e4 kaikessa siin\u00e4 inhimillisess\u00e4 keinotekoisuudessa, joka n\u00e4m\u00e4 toisiinsa kytkee.<\/p>\n

T\u00e4llaisia politiikan ja tieteen mahdolliseen mullistukseen viittaavia ajatuksia her\u00e4tti Vartiosaaren kaavakiista. Akateeminen tutkimuskirjallisuus toki niihin inspiroi, kuten yll\u00e4 mainitsemani. Samoin Isabelle Stengersin\u00a0Another Science is Possible: A Plea for Slow Science\u00a0<\/em>(2019), jonka Yrj\u00f6 Haila on arvioinut\u00a0t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>. Siin\u00e4 veteraani tieteen historioitsija per\u00e4\u00e4nkuuluttaa akateemisen ty\u00f6n ohjaamista pois vallitsevasta korporaatioiden syleilyst\u00e4 ja johonkin joka uudistaisi kyky\u00e4 kunnioittaa kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 saa meid\u00e4t ajattelemaan ja tuntemaan ja kuvittelemaan. Juuri t\u00e4llaisena koin monet Vartiosaaressa toteutetuista taideteoksista ja -tilaisuuksista, mik\u00e4 ei milloinkaan merkinnyt sit\u00e4, etteik\u00f6 tieteellist\u00e4 tietoa olisi arvostettu. P\u00e4in vastoin.<\/p>\n

Vartiosaaren kaavan kumoaminen Helsingin hallinto-oikeudessa perustui yleiskaavaehdotusten laittomuuteen maakuntakaavan vastaisena. Helsinki ei saanut valituslupaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se on varmaa, ett\u00e4 Helsingiss\u00e4 keskusteluavaruus kaupunkiin ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyvien ongelmien kohdalla on laajentunut valtavasti viime vuosina. Luonnon ja kulttuurin sekoituksia puolustetaan p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla ja muuallakin varsin aktiivisesti.<\/p>\n

Sit\u00e4, miten kaupungin hallinnolliset elimet t\u00e4h\u00e4n reagoivat, j\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Kiinnostunut lukija saa k\u00e4sityksen siit\u00e4, miten mediassa aihetta k\u00e4siteltiin muutama vuosi kiistan rauettua\u00a0Helsingin Sanomien\u00a0<\/em>artikkelissa\u00a0t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>.<\/p>\n

<\/h3>\n

Stupa nimelt\u00e4 Vartiosaari<\/h1>\n
Marko Lepp\u00e4nen<\/div>\n
<\/div>\n
\n
<\/a><\/div>\n
Joutsenet kiersiv\u00e4t saarta toiseen suuntaan. Kohtasimme puolimatkassa.<\/div>\n
<\/div>\n
Suomessa on monta hienoa paikkaa. Mutta jos hienoin yksitt\u00e4inen neli\u00f6kilometri pit\u00e4isi nimet\u00e4, olisi vahva ehdokas Helsingin Vartiosaari.<\/div>\n
<\/div>\n
Luontotyyppien moninaisuus, topografian vaihtelevuus, maisemallinen tasapainoisuus, rakennusperinn\u00f6n rikkaus ja eheys, yleishumaanit ihmistoiminnot, sijainti suhteessa p\u00e4\u00e4kaupunkiin, vuodenaikaiskiertoon mukautunut asutuskulttuuri, rauha, hedelm\u00e4llinen perifeerisyys, kompaktius, polkureitist\u00f6n selkeys, tervehdytt\u00e4vyys, n\u00e4k\u00f6alat – kaikki n\u00e4m\u00e4 painavat perusteiden vaakakupissa eik\u00e4 luettelo ole silti tyhjent\u00e4v\u00e4.<\/div>\n
<\/div>\n
Marraskuisen sunnuntain lyhyen\u00e4 valoisana aikana kiersimme Vartiosaaren vesitse. Verkkainen venekierros tapahtui my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Vartiosaari toi mieleen\u00a0stupan<\/i>, ja niin stupia kunnioitetaan.<\/div>\n
<\/div>\n
Stupa on buddhalaisessa kulttuuripiiriss\u00e4 esiintyv\u00e4 yleens\u00e4 kupolimainen rakennustyyppi. Eri osineen se symboloi universumin viitt\u00e4 elementti\u00e4: maata, vett\u00e4, ilmaa, tulta ja avaruutta (tilaa); n\u00e4it\u00e4 harmonisena ja moniulotteisena kokonaisuutena. Kaikkien stupien sis\u00e4ll\u00e4 on kallisarvoisiksi miellettyj\u00e4 objekteja, kuten siunattuja patsaita tai pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 stupaa my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n katsotaan saatavan suurta hengellist\u00e4 ansiota. Vastaavasti stupan tuhoamisen sanotaan olevan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen haitallinen teko, suuren onnettomuuden aihe.<\/div>\n
<\/div>\n
Aasiassa my\u00f6s pyhi\u00e4 vuoria ja jokia kierret\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t kulkijan oikealle puolelle. Suomessa n\u00e4in tiedet\u00e4\u00e4n kierretyn tapionp\u00f6yti\u00e4. Miksip\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei siis sopisi saarihelmellekin.<\/div>\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n

Kierros on alkanut. Vartiosaaren koillispuolta Marjaniemen suunnasta n\u00e4htyn\u00e4. Etuvasemmalla aukeaa Ramsinsalmi.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Vartiosaaren koillisnipukassa on kanoottien ja muiden pienveneiden rantautumiseen hyvin sopiva sorapohjainen poukama.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Mets\u00e4n ikkunasta vilahtaa arkkitehti Theodor H\u00f6ijerin suunnittelema Tirrebon huvila 1890-luvulta.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Etel\u00e4rantaa.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Lounaisrannalla h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 Sunnanvikin kartanomainen huvila.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Reposalmen yhteysvenelaituri.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Kaisankallioksi kutsuttu vuori on vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Laajasalon Yliskyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Kierros jatkuu…<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

… ja lyhyeksi hetkeksi talviaurinko valaisee maiseman. Villa Drakn\u00e4s heijastuu tyyneen Reposalmeen.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Reposalmessa on pieni Kanasaari.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Ohitse lipuu valkea Stenkulla 1890-luvulta.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Pohjoinen kyl\u00e4nlahti on Helsingin saariston suojaisimpia vesialueita.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n
Ollaan Jatasalmessa. Noin viiden kilometrin kierros on p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4.<\/div>\n
<\/a><\/div>\n

My\u00f6s Kaislikko-huvila on 1890-luvulta. Huvilavy\u00f6 kulkee rannoilla, mutta sis\u00e4osiltaan saari on mets\u00e4\u00e4, jota vain kapea viljelyslaakso halkoo.<\/p>\n

Allekirjoittaneella oli hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Christophe Olden-Stegmann (1922-2012). H\u00e4n oli todellinen kosmpoliitti, joka aikoinaan pakeni eri\u00e4vine mielipiteineen Saksan kansallissosialistista hallintoa Etel\u00e4-Amerikkaan ja sittemmin ty\u00f6skenteli muun muassa parikymment\u00e4 vuotta ven\u00e4l\u00e4isen prinssin adjutanttina Pariisissa. T\u00e4m\u00e4 ajatonta sivistyst\u00e4 huokuva runouden siteeraaja ja japanilaisen kyudo<\/i>-jousiammunnan harjoittaja oli n\u00e4hnyt maat ja mannut, oli reppuselk\u00e4reissaaja viel\u00e4 kahdeksankymppisen\u00e4. Kun retkeilimme kymmenisen vuotta sitten Vartiosaaressa, h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 pys\u00e4htyi kesken kierroksemme ja kostuvin silmin sanoi, ett\u00e4 paikka oli lumoavimpia mit\u00e4 h\u00e4n oli milloinkaan kokenut. Olkoon t\u00e4m\u00e4 marraskuinen kierros siis omistettu my\u00f6s h\u00e4nen muistolleen.<\/p>\n

Lumettomana uutenavuotena 2009 kuljimme Vartiosaaren sis\u00e4osia:
\nhttp:\/\/esoteerinenmaantiede.blogspot.fi\/2009\/01\/vartiosaaren-uusi-vuosi-kelirikon-kuvia.html<\/a><\/p>\n

Vartiosaari on mukana Vuoden luontokirjaksi valitussa Jarmo Niemisen teoksessa\u00a0Aarresaaret – Helsingin saariston uskomaton luonto<\/i>\u00a0(Gummerus). WWF:n nyt 37. kertaa my\u00f6nt\u00e4m\u00e4 tunnustuspalkinto julkistettiin 24.11.2014.<\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vartiosaaren kaavoituksesta \u2013 t\u00f6\u00f6l\u00f6l\u00e4inen tutkija pohtii taidetta ja tiedett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6politiikassa Eeva Berglund N\u00e4in marraskuussa t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani aurinkolautta Vartiosaareen on talviteloilla. Mutta Vartiosaareen p\u00e4\u00e4see ilman lautturiakin, mielikuvissa vaikka kirjoitusten siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 kun olin tutustumassa Vartiosaareen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Talli. Kuva EB. P\u00e4\u00e4dyin itse kirjoittamaan akateemisia tekstej\u00e4 Vartiosaaressa koettuani saarella j\u00e4rjestetyn vuoden 2014 Pikseli\u00e4hkyn festivaalin ja autettuani… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":1842,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-39","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/39","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=39"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/39\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2972,"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/39\/revisions\/2972"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1842"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.vartiosaari.fi\/uudet_sivut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=39"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}